Lempiväristä

 Taas esittelen äitini mökkipuutarhaa, kun omassani ei ole mitään esiteltävää...

Onkohan teillä muilla selkeää lempiväriä puutarhassa tai ylipäänsä kotona sisustaessa? Itse huomaan karsastavani puutarhassa erityisesti keltaisia perennoja. Kesäkukista olen oppinut sietämään keltaisia samettikukkia, koska ne ovat niin äärettömän helppoja kasvattaa itse ja ne kukkivat kauan. Mutta muutoin rakastan vaaleanpunaisia, liiloja ja valkoisia kukkia. Muun värisiä ei tule koskaan edes ostettua!

Mökin kanto sai kesällä muratteja ja daalioita seurakseen, ja posliinikenkä kesämalvikkeja.

Nuo puupölkyt ovat kuitenkin meiltä, en muistanut enää miten paljon neilikat alkukesällä kukkivat. Nyt niistä on tietysti muisto vain, koska istutin kanervia tilalle.

En jotenkin jaksaisi talvea! Pitäisi ainakin hommata lisää pihavaloja, täällä on niin autiota ja pimeää aina talvella :(

Tuossa meidän punamultaisen autotallin seinustalla on edelleen lautoja odottamassa pätkimistä, ihan kuin alkukesällä, kun tuon hortensia kuvan otin :D Melkein kaikki puuhommat ollaan kyllä tehty... Yritän muuten talvettaa vintillä nuo jalohortensiat, onkohan siinä mitään järkeä? Sain 4 hortensiaa kympillä, eli ei ollut sinänsä kova sijoitus, vaikka heittäisinkin ne roskiin. Mutta tekisi kuitenkin mieli kokeilla.

Alin kuva on sitten suosikkini. Se on äitini puutarhasta Sarah Bernhardt pioni. Istutin samanlaisen mukuloita nyt omaankin puutarhaani, mutta kestää kauan ennenkuin niistä tulee niin isoja, että kukkivat.

Puutarhan kanssa on muuten oltava kärsivällinen, eikä se kovin hyvin sovi mulle :D Haluaisin, että kaikki pensaat ja puut olisivat heti täysikasvuisia, samoin isot perennat. Meillä on kyllä muutama töyhtöangervo, jotka ovat ihan super isoja, mutta esimerkiksi kaikki istuttamani havut ovat vielä tosi pieniä enkä jaksaisi niiden kasvua odottaa. Mutta kai se kasvun seuraaminen on elämys itsessään :D

Hauskaa syksyä ja pikkujoulu kautta,

Callista

Askartelut

 Heips taas,

oli ihan pakko tehdä tämä pieni kori ja matto, kun kaikkialla näitä sipistelyjä näkee :) Ihanaa oli tehdä, vaikka maton kanssa kestikin melkosen k-a-u-a-n... Pikku ukkeli 1,5v purki sitä mukaa kun mä virkkailin (parhaimmillaan puolitoista kierrosta!) ja sai kerityn kuteen monta kertaa jos jonkinmoiseen solmuun... Mutta viimeinkin kaikki kuteet on valmiit :D

Ajattelin jo tilata lisää beigeä, violettia ja tumman ruskeaa, mutta toimittajalta tuli ilmoitus, että kaikkia värejä ei tarvike-pulan vuoksi ole tarjolla. Ohhoh, ei ole sinänsä ihme, kun miettii miten suosittua ontelokuteella virkkailu nyt on :D!

Mutta se tällä kertaa, pihalla olen vain haravoinut ja siistinyt kukkapenkkejä. Ehkä ensi vuonna sitten teen "nurmikon" rajauksia ja pihapolkuja.

Hauskaa syksyä!


Callista

Kivikiilaus

Tämän menneen kesän yhtenä projektina mulla on siis ollut kivikohopenkkien teko. Sain alkukesällä yhden hirsirakennuksen perustuskivet takapihallemme, ja miestyövoiman puutteessa opettelin ajamaan traktorilla ja siirtämään niitä kiviä trukkipihdeillä.

 

Toinen suurempi penkki on siis ollut valmiina jo kauemmin ja olen sinne jotain jo istutellutkin, mutta tämä toinen on tuottanut päänvaivaa kivien muotojen vuoksi. Sain nimittäin lisäksi vielä kolme isoa ja kapeaa haudan reunakiveä ja niinkin kauniita kuin ovatkin, eivät oikein istu tuohon penkin reunaan. Niistä olisi saattanut saada kauniit portaat, jos olisi suunnitellut niiden paikkaa paremmin.

Suurinpana ongelmana on ollut oma traktorin käyttötaitoni - kivet kun putoavat pihdeiltä, niin sinne ne myös jäävät. Yksi todella iso perustuskivi sitten putosi keskelle penkkiä, enkä sitä siitä ylös omin avuin saanut. Mutta hätäpä ei ollut tämännäköinen, kun veljeni osti sarjan kivikiiloja! Niillä hajotetaan kivi kuin kivi, tässä mallia näyttää isäni. Ensin kiviporataan reiät kiiloille ja niitä kiiloja sitten hakataan aikansa moskalla. Pian kivi kopsahtaa halki kiilojen mukaisesti. Ei voisi uskoa ellei näkisi ja kokeilisi itse :D! Nyt ollaankin ranteet paukkuen hajotettu kiviä pienemmiksi!

Lopputuloksesta kuvan saatte kuitenkin vasta ensi kesänä (ellen innostu vielä kivihommista ennen lumien tuloa). Vanhin poikani on muuten ollut menossa mukana koko ajan ja se on hänestä hurjan jännittävää :)!