sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

The Rain Keeps Falling Down


Miten musta tuntuu, että sataa koko ajan vettä? 
Oli sitten työpäivän ilta, vapaapäivä tai viikonloppu. Aamulla tuppaa heräämään ihanaan aamuauringon paisteeseen ja kun illalla tulee töistä niin sataa lojottaa vettä. Höh!


Mooseksenpalavapensas on yksi suosikkini mieheni mummon perennoista. Se tuoksuu mahtavalta, mutta siihen ei kannata koskea paljain käsin tai saa palovammoja, jotka häviävät vasta pitkän ajan päästä. Eli aina hanskat kädessä! Nimim. kokemusta on. Monet kyseli, että onko se itteään viillellyt käsivarsiin vai mitä on käynyt, kun toissa kesänä ilman hanskoja otin kukkineita kukkavarsia pois ja ne poltti ranteisiin viiruja.


Tässä pioni Festiva Maxima, aina niin ihana... Istutin sen viereen Sarah Bernhardia mukuloista, mutta taitaa kukkimiseen mennä niiltä vielä tovi. Harmi miten vähän aikaa nämä pionit kukkivat ylipäänsä... Sateinen kesä on kuitenkin tainnut vähän pitkittää kukinta-aikaa?!


Sormustinkukkien taimia mulla oli pitkin nurmikoita viime syksynä... tuuppasin ne navetan edustan "vauvalaan" eli "navettapenkkiin". Siinä olen kasvatellut aina jakotaimia vähän isommaksi.


 Suorastaan rakastan aikaa, kun töyhtöangervot kukkivat! Ne on niin reheviä ja helppoja. Niitä mulla kasvaa kolmessa paikassa, mutta suunnitteilla on jakaa nuita puskia ja tehdä sellainen aidanne niistä tontin ja heinikon rajalle. Ne peittävät hyvin ja antavat kesäisin jopa näkösuojaa! Tuollakin puskan takana on vesiposti ja kastelupiste ja tuo mölli sähkökaappi. (Tämänkaltaisia siirto/jako/istutus/uuden penkin perustus- suunnitelmia mulla on paljonkin, mutta niiden toteutus käytännössä jää aina kaiken muun touhuilun jalkoihin...)


Autotallipenkkiin on eksynyt sormustinkukka ja valkoinen ukonkello, mutta ne ovat oikeastaan ihan söpöjä, eikö vain...??


Äitini esikasvattamat leijonankidat alkavat kukkia, oi oi! Ja kohta on värililjojen aika... :)


Työpaikalta pelastin riippapelargonian ja miljoonakellon... Ne ovat olleet helppoja, vaikkakin tässä eteläseinustan paahteessa vähän janoisia, jopa pelakuukin. Viime kesänä testattiin lämpömittarilla, niin seinällä oli 65 astetta lämmintä :D
 

Pidän valtavasti tuosta limetinvärisestä suikeroalpista! Ja vanhasta navetasta bongatusta limsa/kaljakorista.
 

Enkelipelargonia alkoi kukkia uudestaan pienen breikin jälkeen. Ehdin jo vähän pettyä siihen!


Vanhassa tiinussa kasvaa jänönhäntää, tarhaneilikkaa, ulkomurattia ja äitienpäiväminiruusu. Nuo muratit vähän harmittavat, kun jäivät tuollaisiksi nysiksi. Ehkä pitäisi lykätä lannoitetta enemmän.


Voihan kivilohkareet ja rikkaruohot! Tässä ei kuki heinäkuussa vissiin mikään! Peiteruusu the fairy on kovasti nupullansa (siirsin sen sadanviidennenkymmenennen kerran ja toivon että tämä on päätepysäkki!) ja kaiketi täpläpunalatvat kukkii joskus elokuussa vasta... Pientä fiksailemista olisi vielä. Taustalla näkyy öklö ojanvarsi/takapiha. Sieluni silmin nään siellä ison pation ja kaiteet, ehkä jopa nurmikon ojalle asti... ja "kukkapenkkejä", joissa kasvaa rantakukkaa, nauhuksia ja erilaisia heiniä ja kaisloja, kuunliljoja ja mesiangervoja, kilpivaleangervoja ja pihlajia... Hmmmmmmmmmmmmmmh.


Tätä vanhinta ja villeintä penkkiä aloin nyt kantata. Kun ruohonleikkurilla ei pääse ihan viereen ja kun vasta älysin mitä kanttauksella tarkoitetaan :D :D


Lieksasta tuliaisena saatu jalopähkämö on aivan super ihana ja ilmiselvästi viihtyy täällä meillä, kun on parista jakotaimesta noin rehevöitynyt.


Harjaneilikka on, sormustinkukan ohella, yksi mielenkiintoisimmasta ja kauneimmista kukista mitä tiedän. Ne osaavat aina yllättää joka vuosi väreillään ja sijainnillaan. Kerään kylläkin neilikan siemeniä talteen ja viskelen niitä pitkin poikin, mutta unohdan tämän joka kesä ja huudahtelen ihastuneena aina milloin mistäkin niitä bongattuani. Siltikään mulla ei ole samoja värejä neilikoissa, mitä esimerkiksi äidilläni on kukkamaillaan. Liekö siis niin, että siemenistä tulee ihan erinäköisiä kuin emokasvista... ??


"Portille" eli lapsi-aidalle tien puolelle kiikutin tuon vanhan lihatiinun. Siinä kasvaa nyt revonhäntää, töistä tuodut kitukasvuiset toukokuussa hallan vioittamat bataatit ja uusi tuttavuus siniviuhka. Bongasin muuten tästä kuvasta hirveän kirvalauman noista revonhännistä! Kääk!!



Meidän lauma piirtämässä uusilla asfalttiliiduilla... meillä kun ei ole ollut mihin piirtää, kun hiekkatien varressa asutaan, niin shoppailin töistä tuollaiset vanhahtavat betonilaatat. Niistä oli tarkoitus tehdä jossain vaiheessa tässä pieni laattapolku takapihalle, mutta onneksi pojat keksivät niille vielä parempaa käyttöä :D

Hauskaa kesää ja lomaa kaikille niille, joilla lomaa on :)! 

Mitähän teidän puutarhoissa lomalla tehdään?


Terkuin, Callista