perjantai 9. joulukuuta 2011

Sisusteluja

 
Kransseja jämä tekokukista ja pajupohjista.



Asemankellolla kokeilin peittää meidän pintasähkövetoa :)


 

Puutarjottimet. 
Pelakuu kukkii vielä, kun on niin valoisa eteinen. 
Pitäisi kiikuttaa se vinttiin pimeään.

 

Vanhoista Kotiliesistä v. 1947 tuli sitten tauluja. 
Ensin ajattelin hommata vanhan valkoiset kehykset, mutta kuinkas taas kävikään. 
Musta on vain enemmän in. 

 

Olemme pitäneet kavereiden kanssa neljän tähden illallisia. 
Viidennen pikku tähden sain ihanalta ystävältä pikkujoululahjaksi.




 

Ystävän äiti virkkaa näitä "pitsiperhosia". Aivan ihania. 
Meillä ne on kultaköynnöksen tukilangoissa lepuuttamassa siipiään.




Sipuleita nostaessani ajattelin, että sato riittää koko talveksi, niin paljon niitä oli. 
Nyt kupissa on enää muutama jäljellä!
Miehen olutkello ei ole soinut kertaakaan :)


 

Partylite ostos muutaman vuoden takaa päätyi leivinuunin seinään. 
Se haki melko kauan paikkaansa, sillä meillä on seinät joko ikkunoita, uuneja tai oviaukkoja täynnä.


 

Kuva hieman ylivalottui, mutta sisustustaulussa lukee 

"Instead of cleaning the house, I just turn of the lights". 

Rakastan siistiä kotia, mutta viime aikoina mehut eivät ole riittäneet pitämään siisteyttä yllä.


 

Tuvan violetit seinät alkavat jo aavistuksen kyllästyttää :D


Sydänvalosarja.

 

Lupaan vielä ennen vuoden vaihdetta maalata loppuun ne yläkerran portaat ja laittaa tänne siitäkin projektista kuvia. Nyt hauskaa viikonloppua, piipahdan kaverille Avoneiden pariin :)

Callista

tiistai 6. joulukuuta 2011

Hyvää itsenäisyyspäivää

Viimeinkin satoi pieni kerros lunta!

Oli ihanaa herätä aamulla ja huomata, että yöllä oli satanut lunta. Musta ei ole ollenkaan tuntunut joulukuulta tai talvelta ylipäätään, kun lumi on puuttunut. 

(Kuopus oli muuten ihan ihmeissään pihalla, ei reppahousu muistanut mitä lumi on (1,5 v)...)

Tässä kuvia ennen lumen tuloa piha-askareistani.


 





Hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa kaikille täällä kävijöille ja lukijoille, 
uusille ja vanhoille tutuille,

Callista

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Suomi on Kaunis

 Otin yhtenä aamuna kuvia päivittäiseltä lenkiltämme, kun maat olivat pakkasyön jäljiltä kuurassa. Miten kaunista voi täällä olla.
 Haluaisin meidän tonttimme rajoille tällaisia mahtikuusia. Kävin pojan kanssa halaamassa tätä, eikä kätemme kohdanneet sen rungolla.
 Tuolla lehtikuusten takana siintää koti.

 Naapurin hauskaa latoa ei kunnolla edes näy.
Bää. Mun lammas on vielä ulkona. Kohta olis aika mennä sisälle jo lampolaan.
Tämä ryökäle alkoi kukkia. Laitoin parit pensasruusut tonttimme rajalle vasta elokuussa ja ne olivat tietysti taimistolla kukkineet. Nyt sitten uudelleen lämpimien säiden vuoksi. (Näiden taakse haluaisin istuttaa tulevaisuudessa jotakin suojapuustoa ja pois tuon ryteikön).
 Kyhäsin vanhoista piikkilangoista palloja. Ne saavat ruostua ruskeiksi. Alla on meidän rappukivet. Ne pitäisi laittaa tuohon alakuvaan :D
 Havujen laitto askareissa. Kieputin heinäseipäisiin muuten jouluvaloja, ovat pimeällä hauskan näköisiä, kuin ilmassa.
Tuossa näkymää naapuriin päin. Pihan perällä siis kivipenkkejä ja niiden takana jyrkähkö pudotus ojalle päin. Tähän haluaisin joskus puupation koko sivuseinustalle ikään kuin poluksi takapihalle ja pation reunoille koristeeksi pyöreitä kiviä ja ikivihreitä matalia havuja kuten tapionpöytiä ja katajia. Myös vuorenkilpiä voisin tähän siirtää. Pation reunasta en haluaisi suoraa vaan laudat tulisi sahata muotoon.

Talven taas suunnittelen vaikka mitä, enkä ensi keväänä muista puoliakaan...

maanantai 14. marraskuuta 2011

Tuunausta ja koristelua

Pihalla:

Puutarha saa vaipua pian talviunille. Nyt on kaikki viimeisetkin Arkuudet (ryhmä- ja uudet pensasruusujen taimet sekä värililjat) suojattu havuilla ja extra kerroksella multaa. Mitenköhän vakavaa se lie, että Juhannusmorsiamessa on kuusi kukkanuppua? Älyääköhän se asettua talvilevolle ensinkään? Pitäisi varmaan käydä nippaisemassa ne nuppuset pois. (Ojan varressa on kyllä pajunkissojakin!)
Ensi kesäksi on luvassa aivan mielettömästi sormustinkukkia, jos niiden taimet nyt talvehtii. Siirtelin vielä viime viikolla viimeisiä nurmikolle ilmestyneitä taimia kukkapenkkiin navetan edustalle. Kaikki siementaimet (varmaan 40!) on peräisin yhdestä pinkistä sormustinkukasta, jonka sain äitini puutarhasta (kuvassa) joskus tuliaisena. Ei voisi uskoa. Onkohan ne emokasvinsa värisiä, vai tuleeko niistä mitä vaan? Luen aika paljon puutarhalehtiä, mutta tämä aihe on mennyt ohi...

Suurin huolenaiheeni tällä hetkellä on myyrät! Voi jumpe, meille on ilmestynyt kasvimaan viereen hirveitä multakekoja ja olivat ne kerenneet jo yhteen kukkapenkkiinkin kaivelemaan kolojaan. En tiedä onko keko kontiaisen, peltomyyrän vai vesimyyrän aikaansaama - ne kaikki olisivat meillä mahdollisia. Siitä yhdestä kukkapenkistä ne olivat varmaankin käyneet popsimassa värililjan pikkusipuleita - sain mökkinaapuriltamme ihanana lahjana varmaan satakunta värililjojen jakosipuleita (jotka kukkivat ehkä ensi tai seuraavana kesänä) - sillä maa oli myllätty yltäpäätä ja kun sinne astui, niin se lähes petti jalkojen alla. Uskotte varmaan sanomattakin, että ärsyttää ja itkettää.



Sisällä:

Maalasin yhden vanhan viiluisen lipaston valkoiseksi - kuopuksen vaatteille. Nyt ajattelin liimata sen vetolaatikoihin maalattavaa valkoista tapettia, jota meiltä jäi remontissa yli (kun ei tapetoitukaan kuin yksi huone). Se saattaa antaa lipastolle hauskaa särmää? Varsinkin, jos pojat joskus innostuvat maalaamaan ne lipaston laatikot eri väreillä :D (Kääk!) (Yritin muuten irrottaa nuo vetimet vaihtoon, niin ei ne lähteneetkään enää irti...)

Toinen tuunauskohde on mun ikivanha musta kirjahylly/tv-vitriini. Alunperin sitä ei pitänyt tulla meille ollenkaan, mutta mieheni tykästyi siihen ja kyllähän se ihan käytännöllinen onkin. Itse en kuitenkaan siitä tykkää, enkä pidä myöskään sillä näkyvästä pölystä :). Taustaseinän meinaankin nyt irrottaa ja tapetoida tummanharmaalla/omenanvihreällä kukkatapetilla, vaikka se ei siihen pölyn näkymiseen vaikutakaan... Antaapahan edes vähän uutta ilmettä :) Meillä on muutenkin lähes kaikki huonekalut vanhoja, perittyjä 20-30-40-50-lukujen puuhuonekaluja tai sitten mun lastulevykauheuksia.

Nämä talvikuukaudet esittelen varmaankin kotiamme (jos jaksan edes vähän siivoilla jätkien leikkejä) ja postailen puutarhakuvia ja haaveita omaan pihaan. Mitä milloinkin!

Callista

tiistai 25. lokakuuta 2011

Lempiväristä

 Taas esittelen äitini mökkipuutarhaa, kun omassani ei ole mitään esiteltävää...

Onkohan teillä muilla selkeää lempiväriä puutarhassa tai ylipäänsä kotona sisustaessa? Itse huomaan karsastavani puutarhassa erityisesti keltaisia perennoja. Kesäkukista olen oppinut sietämään keltaisia samettikukkia, koska ne ovat niin äärettömän helppoja kasvattaa itse ja ne kukkivat kauan. Mutta muutoin rakastan vaaleanpunaisia, liiloja ja valkoisia kukkia. Muun värisiä ei tule koskaan edes ostettua!

Mökin kanto sai kesällä muratteja ja daalioita seurakseen, ja posliinikenkä kesämalvikkeja.

Nuo puupölkyt ovat kuitenkin meiltä, en muistanut enää miten paljon neilikat alkukesällä kukkivat. Nyt niistä on tietysti muisto vain, koska istutin kanervia tilalle.

En jotenkin jaksaisi talvea! Pitäisi ainakin hommata lisää pihavaloja, täällä on niin autiota ja pimeää aina talvella :(

Tuossa meidän punamultaisen autotallin seinustalla on edelleen lautoja odottamassa pätkimistä, ihan kuin alkukesällä, kun tuon hortensia kuvan otin :D Melkein kaikki puuhommat ollaan kyllä tehty... Yritän muuten talvettaa vintillä nuo jalohortensiat, onkohan siinä mitään järkeä? Sain 4 hortensiaa kympillä, eli ei ollut sinänsä kova sijoitus, vaikka heittäisinkin ne roskiin. Mutta tekisi kuitenkin mieli kokeilla.

Alin kuva on sitten suosikkini. Se on äitini puutarhasta Sarah Bernhardt pioni. Istutin samanlaisen mukuloita nyt omaankin puutarhaani, mutta kestää kauan ennenkuin niistä tulee niin isoja, että kukkivat.

Puutarhan kanssa on muuten oltava kärsivällinen, eikä se kovin hyvin sovi mulle :D Haluaisin, että kaikki pensaat ja puut olisivat heti täysikasvuisia, samoin isot perennat. Meillä on kyllä muutama töyhtöangervo, jotka ovat ihan super isoja, mutta esimerkiksi kaikki istuttamani havut ovat vielä tosi pieniä enkä jaksaisi niiden kasvua odottaa. Mutta kai se kasvun seuraaminen on elämys itsessään :D

Hauskaa syksyä ja pikkujoulu kautta,

Callista


perjantai 21. lokakuuta 2011

Askartelut

 Heips taas,
oli ihan pakko tehdä tämä pieni kori ja matto, kun kaikkialla näitä sipistelyjä näkee :) Ihanaa oli tehdä, vaikka maton kanssa kestikin melkosen k-a-u-a-n... Pikku ukkeli 1,5v purki sitä mukaa kun mä virkkailin (parhaimmillaan puolitoista kierrosta!) ja sai kerityn kuteen monta kertaa jos jonkinmoiseen solmuun... Mutta viimeinkin kaikki kuteet on valmiit :D

Ajattelin jo tilata lisää beigeä, violettia ja tumman ruskeaa, mutta toimittajalta tuli ilmoitus, että kaikkia värejä ei tarvike-pulan vuoksi ole tarjolla. Ohhoh, ei ole sinänsä ihme, kun miettii miten suosittua ontelokuteella virkkailu nyt on :D!

Mutta se tällä kertaa, pihalla olen vain haravoinut ja siistinyt kukkapenkkejä. Ehkä ensi vuonna sitten teen "nurmikon" rajauksia ja pihapolkuja.

Hauskaa syksyä!


Callista

maanantai 17. lokakuuta 2011

Kivikiilaus

Tämän menneen kesän yhtenä projektina mulla on siis ollut kivikohopenkkien teko. Sain alkukesällä yhden hirsirakennuksen perustuskivet takapihallemme, ja miestyövoiman puutteessa opettelin ajamaan traktorilla ja siirtämään niitä kiviä trukkipihdeillä.
 
Toinen suurempi penkki on siis ollut valmiina jo kauemmin ja olen sinne jotain jo istutellutkin, mutta tämä toinen on tuottanut päänvaivaa kivien muotojen vuoksi. Sain nimittäin lisäksi vielä kolme isoa ja kapeaa haudan reunakiveä ja niinkin kauniita kuin ovatkin, eivät oikein istu tuohon penkin reunaan. Niistä olisi saattanut saada kauniit portaat, jos olisi suunnitellut niiden paikkaa paremmin.

Suurinpana ongelmana on ollut oma traktorin käyttötaitoni - kivet kun putoavat pihdeiltä, niin sinne ne myös jäävät. Yksi todella iso perustuskivi sitten putosi keskelle penkkiä, enkä sitä siitä ylös omin avuin saanut. Mutta hätäpä ei ollut tämännäköinen, kun veljeni osti sarjan kivikiiloja! Niillä hajotetaan kivi kuin kivi, tässä mallia näyttää isäni. Ensin kiviporataan reiät kiiloille ja niitä kiiloja sitten hakataan aikansa moskalla. Pian kivi kopsahtaa halki kiilojen mukaisesti. Ei voisi uskoa ellei näkisi ja kokeilisi itse :D! Nyt ollaankin ranteet paukkuen hajotettu kiviä pienemmiksi!

Lopputuloksesta kuvan saatte kuitenkin vasta ensi kesänä (ellen innostu vielä kivihommista ennen lumien tuloa). Vanhin poikani on muuten ollut menossa mukana koko ajan ja se on hänestä hurjan jännittävää :)!



lauantai 17. syyskuuta 2011

Ajatus

Kukat tekevät meistä parempia, onnellisempia ja
auttavaisempia; ne ovat sielumme auringonpaiste,
ruoka ja lääke.



perjantai 16. syyskuuta 2011

Syyskukkia ja synttäreitä


Inhoan syksyä. Se tuo talven tullessaan.

Mutta krysanteemit, muratit, kanervat ja muut kauniit syyskukat onneksi piristävät. Lyhtyjä en ole vielä vienyt ulos, kun aina vaan s-a-t-a-a.





Tänään oli sen verran aurinkoista, että saimme navettahuonetta taas valmiimmaksi. En muista siitä postanneenikaan, mutta pointtina on se, että olemme viimeinkin talonrakennukselta alkaneet siivota navettaa ja yhdestä sivuhuoneesta tuli Minun Ikiomani. Siellä säilytettiin 60 kilosia pellavansiemensäkkejä vuodelta 1975. Rakas mieheni auttoi tyhjennyksessä ja laittoi nuo hyllyt seinälle ♥♥. Mä tietty kantelin sinne heti vinon pinon vanhoja ja uusia saviruukkuja, peltipurkkikokoelmani ja vähän vanhoja Oy alkoholiliike AB:n pulloja :D. Ne saattaa vielä kyllä muuttaa osoitetta, koska eivät ole tarpeeksi erikoisia makuuni.








Ai niin ja aurinkoterassi on VALMIS! Tai no, pitää se vielä maalata ensi kesänä, mutta mitä pienistä :) Suorastaan rakastan sitä! (Ainut että nuo kaikki tekemättömät jutut ärsyttää mua suunnattomasti... Katon vaihdatus! Portaiden ja kaiteiden teko?!! Räystäät ja syöksytorvet! H-u-h-h-u-i-j-a-a)
T. Syysmasentunut Callista

Ps. Vauvakuume
Pps. Pojilla on kohta synttärit eli kakkubuumi iskee.
Ppps. Porkkanat ovat olleet valtavia, ja muukin kasvimaan sato. En tiedä jaksanko laittaa ensi kesänä enää näin paljon! (Tai jaksan laittaa, mutta en kastella ja hoitaa) Papuja oli mielettömästi, herneet syötiin tietty suoraan pellosta ja voi sitä avomaankurkku määrää! Niitä puskisi vieläkin kasvimaalta vaikka kuinka :D