keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Suomi on Kaunis

 Otin yhtenä aamuna kuvia päivittäiseltä lenkiltämme, kun maat olivat pakkasyön jäljiltä kuurassa. Miten kaunista voi täällä olla.
 Haluaisin meidän tonttimme rajoille tällaisia mahtikuusia. Kävin pojan kanssa halaamassa tätä, eikä kätemme kohdanneet sen rungolla.
 Tuolla lehtikuusten takana siintää koti.

 Naapurin hauskaa latoa ei kunnolla edes näy.
Bää. Mun lammas on vielä ulkona. Kohta olis aika mennä sisälle jo lampolaan.
Tämä ryökäle alkoi kukkia. Laitoin parit pensasruusut tonttimme rajalle vasta elokuussa ja ne olivat tietysti taimistolla kukkineet. Nyt sitten uudelleen lämpimien säiden vuoksi. (Näiden taakse haluaisin istuttaa tulevaisuudessa jotakin suojapuustoa ja pois tuon ryteikön).
 Kyhäsin vanhoista piikkilangoista palloja. Ne saavat ruostua ruskeiksi. Alla on meidän rappukivet. Ne pitäisi laittaa tuohon alakuvaan :D
 Havujen laitto askareissa. Kieputin heinäseipäisiin muuten jouluvaloja, ovat pimeällä hauskan näköisiä, kuin ilmassa.
Tuossa näkymää naapuriin päin. Pihan perällä siis kivipenkkejä ja niiden takana jyrkähkö pudotus ojalle päin. Tähän haluaisin joskus puupation koko sivuseinustalle ikään kuin poluksi takapihalle ja pation reunoille koristeeksi pyöreitä kiviä ja ikivihreitä matalia havuja kuten tapionpöytiä ja katajia. Myös vuorenkilpiä voisin tähän siirtää. Pation reunasta en haluaisi suoraa vaan laudat tulisi sahata muotoon.

Talven taas suunnittelen vaikka mitä, enkä ensi keväänä muista puoliakaan...

maanantai 14. marraskuuta 2011

Tuunausta ja koristelua

Pihalla:

Puutarha saa vaipua pian talviunille. Nyt on kaikki viimeisetkin Arkuudet (ryhmä- ja uudet pensasruusujen taimet sekä värililjat) suojattu havuilla ja extra kerroksella multaa. Mitenköhän vakavaa se lie, että Juhannusmorsiamessa on kuusi kukkanuppua? Älyääköhän se asettua talvilevolle ensinkään? Pitäisi varmaan käydä nippaisemassa ne nuppuset pois. (Ojan varressa on kyllä pajunkissojakin!)
Ensi kesäksi on luvassa aivan mielettömästi sormustinkukkia, jos niiden taimet nyt talvehtii. Siirtelin vielä viime viikolla viimeisiä nurmikolle ilmestyneitä taimia kukkapenkkiin navetan edustalle. Kaikki siementaimet (varmaan 40!) on peräisin yhdestä pinkistä sormustinkukasta, jonka sain äitini puutarhasta (kuvassa) joskus tuliaisena. Ei voisi uskoa. Onkohan ne emokasvinsa värisiä, vai tuleeko niistä mitä vaan? Luen aika paljon puutarhalehtiä, mutta tämä aihe on mennyt ohi...

Suurin huolenaiheeni tällä hetkellä on myyrät! Voi jumpe, meille on ilmestynyt kasvimaan viereen hirveitä multakekoja ja olivat ne kerenneet jo yhteen kukkapenkkiinkin kaivelemaan kolojaan. En tiedä onko keko kontiaisen, peltomyyrän vai vesimyyrän aikaansaama - ne kaikki olisivat meillä mahdollisia. Siitä yhdestä kukkapenkistä ne olivat varmaankin käyneet popsimassa värililjan pikkusipuleita - sain mökkinaapuriltamme ihanana lahjana varmaan satakunta värililjojen jakosipuleita (jotka kukkivat ehkä ensi tai seuraavana kesänä) - sillä maa oli myllätty yltäpäätä ja kun sinne astui, niin se lähes petti jalkojen alla. Uskotte varmaan sanomattakin, että ärsyttää ja itkettää.



Sisällä:

Maalasin yhden vanhan viiluisen lipaston valkoiseksi - kuopuksen vaatteille. Nyt ajattelin liimata sen vetolaatikoihin maalattavaa valkoista tapettia, jota meiltä jäi remontissa yli (kun ei tapetoitukaan kuin yksi huone). Se saattaa antaa lipastolle hauskaa särmää? Varsinkin, jos pojat joskus innostuvat maalaamaan ne lipaston laatikot eri väreillä :D (Kääk!) (Yritin muuten irrottaa nuo vetimet vaihtoon, niin ei ne lähteneetkään enää irti...)

Toinen tuunauskohde on mun ikivanha musta kirjahylly/tv-vitriini. Alunperin sitä ei pitänyt tulla meille ollenkaan, mutta mieheni tykästyi siihen ja kyllähän se ihan käytännöllinen onkin. Itse en kuitenkaan siitä tykkää, enkä pidä myöskään sillä näkyvästä pölystä :). Taustaseinän meinaankin nyt irrottaa ja tapetoida tummanharmaalla/omenanvihreällä kukkatapetilla, vaikka se ei siihen pölyn näkymiseen vaikutakaan... Antaapahan edes vähän uutta ilmettä :) Meillä on muutenkin lähes kaikki huonekalut vanhoja, perittyjä 20-30-40-50-lukujen puuhuonekaluja tai sitten mun lastulevykauheuksia.

Nämä talvikuukaudet esittelen varmaankin kotiamme (jos jaksan edes vähän siivoilla jätkien leikkejä) ja postailen puutarhakuvia ja haaveita omaan pihaan. Mitä milloinkin!

Callista