Suomi on Kaunis

 Otin yhtenä aamuna kuvia päivittäiseltä lenkiltämme, kun maat olivat pakkasyön jäljiltä kuurassa. Miten kaunista voi täällä olla.

 Haluaisin meidän tonttimme rajoille tällaisia mahtikuusia. Kävin pojan kanssa halaamassa tätä, eikä kätemme kohdanneet sen rungolla.

 Tuolla lehtikuusten takana siintää koti.

 Naapurin hauskaa latoa ei kunnolla edes näy.

Bää. Mun lammas on vielä ulkona. Kohta olis aika mennä sisälle jo lampolaan.

Tämä ryökäle alkoi kukkia. Laitoin parit pensasruusut tonttimme rajalle vasta elokuussa ja ne olivat tietysti taimistolla kukkineet. Nyt sitten uudelleen lämpimien säiden vuoksi. (Näiden taakse haluaisin istuttaa tulevaisuudessa jotakin suojapuustoa ja pois tuon ryteikön).

 Kyhäsin vanhoista piikkilangoista palloja. Ne saavat ruostua ruskeiksi. Alla on meidän rappukivet. Ne pitäisi laittaa tuohon alakuvaan :D

 Havujen laitto askareissa. Kieputin heinäseipäisiin muuten jouluvaloja, ovat pimeällä hauskan näköisiä, kuin ilmassa.

Tuossa näkymää naapuriin päin. Pihan perällä siis kivipenkkejä ja niiden takana jyrkähkö pudotus ojalle päin. Tähän haluaisin joskus puupation koko sivuseinustalle ikään kuin poluksi takapihalle ja pation reunoille koristeeksi pyöreitä kiviä ja ikivihreitä matalia havuja kuten tapionpöytiä ja katajia. Myös vuorenkilpiä voisin tähän siirtää. Pation reunasta en haluaisi suoraa vaan laudat tulisi sahata muotoon.

Talven taas suunnittelen vaikka mitä, enkä ensi keväänä muista puoliakaan...