Valkoista verannalle

Olen tosi laiska kuvailemaan meidän kotiamme ja varsinkin laittamaan kuvia tänne. Ehkä tähän vaikuttaa vielä se, että joulusiivous on tekemättä ja joulun tekstiilit laittamatta. En ole koskaan aiemmin koristellut taloa ennen kuin 23. päivä. Tässä on nyt kuitenkin kuvia uudesta innostuksestani eli valkoisesta. Kuva verannalta.

Aiemmissa blogi teksteissäni on monesti ollut aiheena inhoni valkoiseen sisustukseen, mutta nyt olen alkanut pitää siitä. Tässä on kuitenkin se pointti, että pidän vanhan valkoisesta, en yhtään siitä modernista sairaala valkoisesta, joka oli pinnalla siihen aikaan, kun rempan aloitimme. Toisin sanoen korkean kiiltoiset ovet, ikkunat, lattiat, keittiö, khh, vessat, seinät jne. vaikka toki pidän korkeakiiltoisesta valkoisesta yksittäisissä huonekaluissa. Mutta kun koko koti on valkoinen sohvatyynyistä lähtien, niin sietokykyni on koetuksella :)

Sietokykyni on tosin koetuksella myös tämän meidän sohvan kanssa. Siirsimme sen tuvasta tähän pieneen telkkarikammariin, johon se on tietysti aivan liian iso ja peittää ikkunat. Eli myöskin verhot ovat liian pitkät. Ja kukat piti raivata toiseen huoneeseen :) Mutta kuten kuvasta näkyy, pidän hillitystä riemunkirjavuudesta.

Eteiseen ostin tuollaisen lisko naulakon pojille ja kyltin meille isommille: "please remove your shoes".

Tällaiset talviverhot ommellutin äidilläni meidän tupakeittiöön. Lehtikuviot ovat samettipintaiset ja itse verhot painavat niin paljon, että tangot ovat ihan mutkalla ;)

Sain eilen pikkujoululahjaksi tuommoisen ihanan sydäntuikun, Villa Weisteä. Ripustin sen tuvan verhotankoon ja olen fiilistellyt siitä lähtien. Tähän aikaan vuodesta on kyllä ihanaa poltella kynttilöitä.

Toisessa keittiön puoleisessa ikkunassa on tuollaiset joulukoristeet. Niissä on paljon hilettä, vaikka kuvasta ei näkyisikään. (Sitä on niin paljon, että ylimääräiset karisee pöydälle!)

Vielä pitää penkoa joululiinoja pöydille ja jouluverhoja noihin kammareihin, eli makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen. Sanomme olkkaria kyllä leikillämme myös förmaakiksi eli salongiksi, vaikka vieraat kyllä hengailevatkin enemmän tuolla tupakeittiön puolella. Mutta siispä näihin kuviin ja tunnelmiin, eivät ne liinat ja verhot siellä itsestään sility! Joulukuusi sentään odottelee jo ulkoeteisessä :) Pojat jo sen koristelua odottelevat innoissaan ja puhua höpöttävät Joulupukista ja tontuista jooooooka päivä...