Tiedätkö sen tunteen, kun pyörit pihalla ja päivittelet ääneen: "kylläpä tuokin on kasvanut! Onpas se levinnyt, vastahan se oli tässä ja nyt se on jo tuolla!" - ja tunnet yhtä aikaa suunnatonta riemua, ja huolta siitä mihin ihmeeseen kaikki mahtuu kasvamaan? Samalla saatat huomata miten älyttömästi seassa kasvaa vuohenputkea, vesiheinää, voikukkia, juolavehnää, nokkosia, jauhosavikkaa sun muuta, mutta päätät ettei niillä ole mitään merkitystä kaiken sen kauneuden keskellä. Tuoksumaailmakin on niin mahtava sateisen päivän jälkeen, kun iltaaurinko paistaa. Eläköön tämä Suomen kesä!
Callistah
1 kommentti:
olen ihan samaa mieltä:)
Lähetä kommentti