Kattoremontti. Ullakkoremontti. Terassien teko. Ulkorappuset ja kaiteet. Ulkoverhouksen vaihto. Huhhuijaa :)! Meidän piti tämän torpan kanssa tehdä lämmitysjärjestelmän rakentamisen lisäksi vain pientä pintaremonttia, oikoa lattioita ja vaihtaa ikkunoita, mutta... hyvin pitkälti näyttää siltä, että tulemme tekemään töitä tämän kanssa vielä pitkään. Olen niin turhautunut tähän vanhan talon kunnostukseen, että jos saisin palata ajassa taaksepäin, ostaisin varmasti uuden - ja vielä sellaisen "Avaimet Käteen".
Aluksi tuntui ihanalta ja jännittävältä rempata taloa, jossa on sota-ajan evakot nukkuneet uunin pankolla (okei, vieläkin!) ja jonka vanhimmassa hirressä on kaiverrettuna luku 1891, ja jossa on tietenkin tärkeimpänä jos minään - asuneet mieheni isoisoisovanhemmat. Mutta nyt kun tämä homma paisuu käsistä ja on pieniä jalkoja ja käsiä ympärillä niin sata kertaa ennemmin valitsisin toisin. Toisaalta olen niin innoissani ullakkoremontista ja erityisesti terasseista, että unohdan pian tämän joutavan marinan. Olisi vaan niin kivaa jos kaikki olisi jo valmista :)!
Tässä kuvassa on tuvan päällä oleva ullakkohuone. Se on nyt täytetty selluvillalla, ja vielä olisi hieman siivoiltavaa... sorry tuo roikkuva verkkojohto :)!
Noita kattopalkkeja korotetaan (onneksi!) ja mahdollisuuksien mukaan otetaan noiden tukipilarien takainenkin osa käyttöön. Haluaisin ainakin, koska sinne saisi vaikka mitä tavaraa jemmaan :D Seiniin laitetaan tuota Vintti-Iitaa, jota kuvassakin näkyy reunassa pieni palanen.
Rapuissa on vasta pohjamaali. Otin tuon portaikon silloin loka-marraskuussa projektiksi, eikä vieläkään ole valmista, hehheh. Joka toisen rapun maalaaminen ja kuivattaminen ja lasten barrikadien vahtiminen oli yllättävän hankalaa! Nuo tapettitaulut väsäsin heti tänne muuttaessamme, kun yläkerta päätettiin remppailla "Sitten Kun lapset kasvaa isommiksi" ja vanha repeillyt seinä näkyi ilkeästi alakertaan. Tai pilkistelee se sieltä vieläkin, mutta ei ihan niin paljon. Vanhassa kirnussa on joskus tämän talon emäntä kirnunnut voita :) Se oli niin kauan alakerran tupaa koristamassa, kun esikoinen oppi nousemaan seisomaan... ... Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin! Pitää alkaa haaveilemaan vaikka tuon tulevan huoneen sisustuksesta...
Terkuin, Callista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti